Yksi ihminen

Joskus kun olo on maailman murjoma
ja öisin nuolen haavoja
niin olo on aika yksinäinen.
Joskus kun kasvoni tuntuvat painavilta
ja jalat pitkän matkan jälkeen aivan puutuneilta
niin olo on aika yksinäinen.
Onneksi tiedän,
silloin tiedän
että on olemassa joku joka välittää ja ymmärtää.
Joku, joka kuuntelee eikä työnnä pois vaikka katse olisi kohdistunut maahan.
Joku, joka rakastaa minua virheineni,
joku, joka ymmärtää minua sellaisena kun olen.
Joku, joka on aina puolellani
vaikka en olekaan täydellinen.
Silloin maailma ei enää tunnu taakalta
kun tiedän,
että on olemassa yksi ihminen
joka katsoo puhuessaan silmiini,
käskee pitää pään pystyssä,
herättää todellisuuteen
ja nostaa jaloilleen kun olen kaatunut.
Silloin tiedän,
ja silloin tunnen
etten ole yksin