Katua, vilinää, askelia,
ihmisten kiire.
Ei pysähtymisiä, kohtaamisia,
ei tätä hetkeä,
sadetta.
Tori, kuolleet sielut,
joku heiluttaa minulle, vilkutan takaisin.
Värejä, kauppoja, turhamaisuutta näyteikkunat pullollaan.
Ihmiset suojaavat itsensä tuulelta.
Kerrostalo, sen betoniseinä on kovuuden värinen.
Tämäkin paikka täynnä ihmisiä
matkalla jonnekin
etsimään kenties jotain.
Näen edessäni olevan hahmon
kasvot ikkunan ja sadepisaroiden heijastamina.
Hymyilemme toisillemme tietoisina ikkunan kautta.
Joku muukin on ymmärtänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti