Meren laulu

Tyttö meren äärellä seisoi,

kalliolla yksin hiljaa lauloi.

Tuuli hänen joikunsa kuljettaa,

ei tyttö tahtois koskaan lopettaa.


Hän meren taistelua katselee,

sen Valtakunnakseen kuvittelee.

Se uneen voisi hänet tuudittaa,

tyttö jatkaa sinistä lauluaan.


Hän merta haikein silmin katsoo,

sen lapseksi niin palavasti tahtoo.

Meri tytön kauhun huomaa.

Miksi kukaan ei häntä siivillään suojaa?


Meren oma laulu tytön kohtaa,

sen sininen sävel hänet pauhuun johtaa.

Meren aaveet hänet tulevat noutamaan

ja tyttö jatkaa kaunista lauluaan.


Meri tytön joikua kuuntelee,

tytön kyyneleitä pois suutelee.

"Täällä sinun on hyvä olla,

elää sinisenä sielunanieikä koskaan kuolla."