maanantai 22. joulukuuta 2008
Tässä ja nyt
Sitä huomaa helposti huijanneensa itseään,
toista, sydäntään.
Ja kun siitä pitäisi puhua
eivät sanat vyöry ulos vaan ne jäävät myllertämään sieluun,
nakertamaan ja valittamaan.
Mutta se helpotus, vapautus, onni, kauneus, nauru,
kun kaikki sanottava on sanottu.
Ihmiskieli ei voi sitä tunnetta kuvata.
Parempi näin,
ettemme murru päivien alle,
vaan pääsemme vapaina lentoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti