Oodi Kylmyydelle

Kaipuu silmissäni katson
kun luonto kuihtuu pois.
Pakkasen Herra hengellään
hävittää luonnon väriloiston.

Mitä annoitkaan sä mulle,
oi kylmä Suomen maa?

Soit mulle huurteen pakkasen tuoman
ja talven polttavan viiman luoman.

Kuolemanlumi peittää metsämme muinaiset,
kristallinkirkas jää vangitsee sielumme yksinäiset.
Lumivaippa on ainoa kotini,
jääsydän suomalainen sieluni.

Ei lämpöä minulle anna
edes kaunis Suomen neito,
kun sen valkoista pintaa peittää
kuolemanhuntu hento.
Öiset kylmät varjot
tuntureille piirtyvät.
Revontulien tanssissa nekin
kauas pois siirtyvät.

Myös itse paikalleni jäädyn,
mutten kuole ikävään.
Tänne sydämeni halajaa
osana kylmyyttä elämään.